Suomalaisten koulujen turvallisuustilanne on heikentynyt huolestuttavasti. Opettajiin ja koulun henkilökuntaan kohdistuva väkivalta, uhkailu ja jatkuva häiriökäyttäytyminen ovat lisääntyneet monissa kouluissa ympäri maan. Samalla yhä useampi oppilas joutuu opiskelemaan ympäristössä, jossa työrauha ja turvallisuuden tunne eivät toteudu.
Useiden opettajien, työsuojeluvaltuutettujen sekä opetusalalla toimivien ammattilaisten mukaan nykyiset keinot eivät enää riitä kaikkein vaativimpien tilanteiden hallintaan. Erityisen huolestuttavaa on, että väkivaltaiset tilanteet eivät rajoitu yksittäisiin tapauksiin, vaan niitä esiintyy joissakin kouluissa lähes päivittäin. Opettajat ovat raportoineet lyömistä, potkimista, sylkemistä, tappouhkauksia sekä vaarallisten esineiden käyttöä.
Koulujen henkilökunnan turvallisuuden lisäksi kyse on myös muiden oppilaiden oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön ja opiskelurauhaan. Yhden oppilaan jatkuva väkivaltainen tai vakavasti häiritsevä käyttäytyminen voi pahimmillaan vaarantaa kokonaisen luokan oppimisen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin.
Taustalla vaikuttavat muun muassa oppilaiden lisääntynyt pahoinvointi, neuropsykiatriset haasteet, riittämättömät tukipalvelut sekä inkluusion toteuttaminen tilanteessa, jossa erityisopetuksen resursseja ja pienryhmiä on samanaikaisesti vähennetty. Monet opettajat kokevat, ettei yleisopetuksen ryhmissä pystytä enää vastaamaan kaikkein vaativinta tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin turvallisesti.
On perusteltua arvioida, tarvitseeko Suomi nykyistä enemmän alueellisia erityisluokkia, pienryhmiä tai erillisiä erityiskouluja kaikkein vaativimmille oppilaille. Kyse ei ole rangaistuksesta tai oppilaiden leimaamisesta, vaan siitä, että myös vakavasti oireilevat lapset ja nuoret saisivat aidosti tarvitsemansa tuen ympäristössä, jossa on riittävä henkilöstö, erityisosaaminen ja turvallisuus.
Samalla on tärkeää turvata opettajien työrauha ja työssä jaksaminen. Opettajat eivät voi joutua tilanteeseen, jossa heidän odotetaan toimivan samanaikaisesti opettajina, järjestyksenvalvojina ja kriisityöntekijöinä ilman riittäviä keinoja tai tukea.