VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio antoi 4.3.2026 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi teollisen kapasiteetin kiihdyttämisestä ja vähähiilistämisestä strategisilla aloilla (teollisuutta vauhdittava asetus). Asetus muuttaisi myös nettonollateollisuutta koskevaa asetusta ja rakennustuoteasetusta sekä laajentaisi yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä asetusta lupamenettelyiden digitalisoimiseksi. Asetus täydentäisi 16. joulukuuta 2025 hyväksyttyä autoteollisuuspakettia, jossa määritellään EU:ssa valmistamisen (”Made in EU”) edellytykset autojen ja pakettiautojen hiilidioksidipäästönormien joustavuuksien ja pienten kohtuuhintaisten sähköautojen superbonusten hyödyntämiselle sekä edellytykset yritysten autokantojen viherryttämiseen myönnettävän tuen hyödyntämiselle.
Teollisuutta vauhdittavassa asetuksessa keskityttäisiin aloihin, jotka ovat strategisesti merkittäviä EU:n taloudelle ja joihin kohdistuu tällä hetkellä merkittäviä kilpailu- ja rakenteellisia paineita. Asetusehdotus jakaantuisi neljään temaattiseen toimenpidekokonaisuuteen: Lupamenettelyiden nopeuttaminen, edelläkävijämarkkinat tietyille tuotteille strategisilla sektoreilla sekä EU-alkuperävaatimukset ja vähähiilisyysvaatimukset julkisissa hankinnoissa ja julkista tukea myönnettäessä, ehdot ulkomaisille suorille sijoituksille nousevilla strategisilla aloilla ja teollisuuden nopean kehittämisen alueet.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto on muodostanut näkemyksiä asiakokonaisuuteen aikaisemmin strategisesta kilpailukyvystä sekä taloudellisesta turvallisuudesta annetuissa E-kirjelmissä (E 2/2026 vp ja E 3/2026 vp) seuraavasti:
Eurooppalaista etusijaa koskevien määritelmien tulisi olla riittävän rajattuja, selkeitä ja täsmällisiä. Suomi korostaa, että eurooppalaista etusijan käyttöä tulisi kehittää harkitusti ja hallitusti pitkän aikavälin kilpailukyvyn näkökulmasta huomioiden EU:n kansainväliset sitoumukset. Eurooppalaisen etusijan käytössä tulisi huomioida EU:n tavoitteet haitallisten riippuvuuksien vähentämiseksi. Mahdollisten toimien tulisi olla tarkkaan valittuja, jotta eurooppalaisen etusijan käyttäminen ei johtaisi kohtuuttomiin vaikutuksiin kuten saatavuusongelmiin, hintojen nousuun tai kansainvälisten kumppanien laaja-alaisiin vastatoimiin. Eurooppalaisen etusijan käytön tulisi huomioida erityisesti strategisesti kriittiset alat, esimerkiksi raaka-aineet, digitalisaatio ja innovatiivisten teknologioiden käyttöönotto sekä taloudellisen turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisten teknologisten kyvykkyyksien ja kriittisen tuotantokapasiteetin lisääminen. (E 2/2026 vp)
EU:n hajauttaessa riskejä ja vähentäessä haitallista riippuvuutta kolmansista maista tulisi huolehtia siitä, ettei luoda tarpeettomia esteitä kilpailulle, investoinneille ja kaupalle. Suomi voi tarkastella keinoja, joilla voitaisiin parhaiten tukea tuottavien investointien houkuttelua Eurooppaan, korostaen avoimuutta, huolellista harkintaa ja perusteellista vaikutustenarviointia. (E 3/2026 vp)
Ympäristölupamenettelyiden ja ympäristöarviointien osalta valtioneuvosto on muodostanut näkemyksiä myös U-kirjelmissä energiainfrastruktuurin suuntaviivoista, uusiutuvan energian tuotannon sekä energiainfrastruktuurin lupamenettelyiden nopeuttamisesta ja ympäristöarviointien nopeuttamisesta U 15/2026 vp, U 16/2026 vp ja U 13/2026 vp.
Komissio on viime vuosina antanut useita eri sektoreiden lupamenettelyitä koskevia ehdotuksia, joissa määritellään omat määräaikansa menettelyille, mikä monimutkaistaa sääntelykokonaisuutta. Ympäristöarviointeja ja lupamenettelyjä koskevissa muutoksissa tulisi pyrkiä yhtenäiseen ja johdonmukaiseen sääntelykokonaisuuteen. (U 13/2026 vp)
Valtioneuvosto huomauttaa, että hiljaiseen hyväksyntään tulee kiinnittää huomiota perustuslain näkökulmasta. Valtioneuvosto katsoo, että ensisijaisesti hiljainen hyväksyntä olisi pyrittävä poistamaan asetusehdotuksesta tai tavoiteltava muotoa, jossa jäsenvaltiot voivat itse päättää sen käyttöönotosta. (U 15/2026 vp, U 16/2026 vp)
Valtioneuvosto on muodostanut asiakokonaisuuden kannalta olennaisia kantoja myös U-kirjelmissä eurooppalaisista yrityslompakoista sekä henkilö- ja pakettiautojen CO2 raja-arvoasetuksessa. (U 77/2025 vp ja U 9/2026 vp)
Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta eurooppalaisia yrityslompakoita koskevaksi lainsäädännöksi yleisesti tärkeänä ja kannattaa sen tavoitteita yksinkertaistaa ja helpottaa taloudellisten toimijoiden ja julkisen sektorin elinten välistä sekä taloudellisten toimijoiden välistä toimintaa. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että EU:ssa on jo voimassa sääntelyä, joka liittyy rajat ylittävään sähköiseen asiointiin ja tiedonvaihtoon tai joka on muuten merkityksellistä nyt annetun ehdotuksen kannalta. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotettu sääntely sovitetaan yhteen muun EU-lainsäädännön kanssa. On tärkeää, että eurooppalaisen yrityslompakon sääntely yhdessä muiden EU-säädösten kanssa muodostaa yhtenäisen ja ymmärrettävän kokonaisuuden, jossa ei aseteta päällekkäisiä tai ristiriitaisia velvoitteita jäsenvaltioille tai palvelun tarjoajille. (U 77/2025 vp)
Valtioneuvosto näkee, että pienten sähköautojen superbonukset voivat edistää pienten EU:ssa valmistettujen sähköautojen markkinaa ja mahdollistaa hankintakustannuksiltaan kohtuullisten nollapäästöisten ajoneuvojen saatavuutta laajemmalle kansanosalle. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU:ssa valmistettujen ajoneuvojen kriteereitä määriteltäessä huomioitaisiin myös arvoketjun alkupään tuotanto. (U 9/2026 vp)
Edellä mainittuja valtioneuvoston kantoja täydennetään tällä U-kirjelmällä seuraavasti:
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen tavoitteet vahvistaa teollista tuotantoa Euroopassa ovat kannatettavia. Valtioneuvosto pitää tärkeinä toimia, joilla edistetään teollisuuden puhdasta siirtymää, lisätään kysyntää eurooppalaiselle vähähiilisille tuotteille sekä teknologioille sekä vähennetään haitallisia riippuvuuksia strategisilla sektoreilla.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotus edistää sisämarkkinoiden toimivuutta. Neuvotteluiden aikana on syytä kiinnittää huomiota siihen, että toimijoille aiheutuvan hallinnollinen taakka on mahdollisimman vähäinen.
Lupamenettelyiden sujuvoittaminen ja kansalliset yhteyspisteet (artiklat 4-6)
Valtioneuvosto tunnistaa sujuvien lupamenettelyiden merkityksen osana houkuttelevaa investointiympäristöä.
Valtioneuvosto korostaa tarvetta huomioida kansalliset erityispiirteet asianmukaisella tavalla jättämällä jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa lupamenettelyjen ja muita ympäristöasioita koskevien menettelyiden kehittämiseen ja nopeuttamiseen. Sääntelyssä tulisi varmistaa ympäristön- ja luonnonsuojelun korkea taso ja johdonmukaisuus unionin muihin ympäristötoimiin ja -tavoitteisiin sekä yleisön osallistumiseen nähden. Samalla olisi huomioitava kilpailukyvyn parantaminen ja talouskasvun aikaansaamisen kokonaishyödyt suhteessa ympäristön ja luonnonsuojeluun.
Valtioneuvosto katsoo, että ei ole tarkoituksenmukaista eikä myöskään toiminnanharjoittajalle paras ratkaisu velvoittaa toiminnanharjoittajaa hakemaan kaikkia hankkeen lupia samanaikaisesti.
Valtioneuvosto kannattaa rajat ylittävän sähköisen asioinnin tehostamista sekä yhteentoimivuuden, automatisoidun tiedonvaihdon ja tietojen uudelleenkäytön kehittämistä. Valtioneuvosto korostaa, että tässä tulisi huomioida jo olemassa oleva EU-sääntely ja käytössä olevat rakenteet päällekkäisyyksien välttämiseksi. Valtioneuvosto huomauttaa, ettei asetusehdotusta eurooppalaisesta yrityslompakosta ole vielä hyväksytty, joten sen toteuttamiseen ja toiminnallisuuksiin liittyy vielä monia epävarmuuksia. Sähköisten lupamenettelyiden kehittämiselle ja käyttöönotolle olisi varattava riittävä aika.
Valtioneuvosto tuo esiin, että ympäristöllisiä menettelyitä koskevaa EU-sääntelyä kehitettäessä tulisi huolehtia EU-oikeudellisen järjestelmän toimivuudesta siten, että eri säädösten välille ei synny niiden soveltamista ja toiminnanharjoittajan oikeusturvaa heikentäviä ristiriitatilanteita.
Valtioneuvosto pitää esillä, että strategisia aloja ja sektoreita määriteltäessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että priorisoinnin hyödyt saavutetaan. Valtioneuvosto katsoo, että ympäristöarviointien nopeuttamisesta annetun asetusehdotuksen liitteen säännösten soveltamisen tulisi olla tarkoituksenmukaisesti rajattua.
EU-alkuperävaatimukset ja vähähiilisyysvaatimukset julkisissa hankinnoissa ja julkista tukea myönnettäessä (artiklat 7-16)
Valtioneuvosto katsoo, että julkisten hankintojen ja julkisen tuen sääntelyn tulisi olla kaikille osapuolille selkeää ja lisäksi helposti sovellettavaa, jotta markkinamekanismi toimisi tehokkaasti. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU-alkuperävaatimukset ovat oikein kohdennettuja ja rajautuvat ainoastaan strategisesti merkittäviin tuotteisiin. Jatkoneuvotteluissa valtioneuvosto kiinnittää huomiota ehdotuksen rajaukseen, selkeyteen ja täsmällisyyteen.
Valtioneuvosto kiinnittää huomioita siihen, että EU- alkuperävaatimus asettaisi julkisten hankintojen lisäksi ehtoja myös suunniteltaessa valtiontukia, mikä puolestaan rajoittaisi komission harkintavaltaa hyväksyä asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tukiohjelmia sisämarkkinoille soveltuvaksi. Valtioneuvosto pitää tarpeellisena saada lisätietoa asetuksen vaikutuksista valtiontukien myöntämiseen. Valtioneuvosto ei pidä kannatettavana, että tukiehtojen yksityiskohtainen sääntely siirtyy pääsääntöisesti komission toimivallassa olevasta valtiontukisääntelystä sektorikohtaiseen sääntelyn piiriin. Lisäksi on tarpeen saada lisätietoa tukiohjelmille asetettujen alkuperävaatimusten WTO- ja EU:n muiden kansainvälisten sitoumusten mukaisuudesta.
Valtioneuvosto pitää myönteisenä, että myös kolmansista maista tuleva tuote voitaisiin laskea EU alkuperäiseksi, jos kyseessä olevalla maalla on EU:n kanssa esimerkiksi vapaakauppasopimus tai tulliliitto tai jos maa on osapuolena WTO:n julkisia hankintoja koskevassa sopimuksessa. Valtioneuvosto katsoo, että jatkotyössä tulisi tarkentaa ehdotettujen kriteereiden sisältöä ja käytännön toteutettavuutta sekä varmistaa hankintoja ja ajoneuvojen alkuperävaatimuksia koskevien säännösten yhdenmukaisuus EU:n muiden kansainvälisten sitoumusten kanssa. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että komissiolle annettaisiin laajat valtuudet muuttaa ja täydentää unionin alkuperää koskevia määräyksiä delegoiduilla säädöksillä.
Valtioneuvosto toteaa, että teräkselle asetettavat vähähiilisyysvaatimukset saattavat johtaa teräksen hankintojen siirtymiseen Euroopan ulkopuolelle, jos teräksen hankinnoissa ei sovelleta myös unionin alkuperävaatimuksia.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asetusehdotuksessa huomioidaan koko akkuarvoketju. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että asetus ei riittävästi kannusta investoimaan arvoketjun kaikkiin osiin. Asetusehdotuksen liitteissä listattujen strategisten raaka-aineiden tulisi pitää sisällään myös mm. nikkeli ja litium.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että vähähiiliset tuotteet määritellään useissa tapauksissa ekosuunnitteluasetuksen delegoitujen asetusten perusteella (poikkeuksena rakennustuotteet, joille oma säädöksensä).
Valtioneuvosto katsoo, että kestävien hiilen lähteiden määrittäminen voi vaatia jatkotyötä, jossa otetaan huomioon olevassa olevan EU-lainsäädännön määritelmät sekä kannusteiden luominen biogeenisen hiilidioksidin talteenotolle, käytölle ja varastoinnille.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että asetuksessa nojataan ETS ja CBAM päästölaskentasääntöihin. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että hiilirajamekanismin yhteydessä vastaavasti tuotesidonnaisten päästöjen määrittely on ollut teknisesti haastavaa. Valtioneuvosto katsoo, että voi olla haastavaa seurata delegoiduissa säädöksissä tuotekohtaista teollisten prosessien systeemirajojen määrittelyä. Valtioneuvosto katsoo, että todentaja- ja akkreditointiresurssien riittävyyteen tulisi kiinnittää huomiota.
Valtioneuvosto kannattaa lähtökohtaisesti periaatetta, että vähähiilisten tuotteiden kriteeristössä otetaan huomioon suorien päästöjen lisäksi myös epäsuorat päästöt.
Valtionneuvosto katsoo, että alkuperävaatimusten ja vähähiilisyysvaatimusten pysyvyyden tarpeellisuutta tulisi arvioida osana neuvotteluita. Valtioneuvosto toteaa, että tämä olisi perusteltua myös asetuksen tavoitteet — valmistavan teollisuuden osuuden kasvun vauhdittaminen vuoteen 2035 mennessä — huomioiden. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että EU-alkuperävaatimusten noudattaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa Eurooppaan ei synny riittävää kilpailua, mikä puolestaan johtaa globaalissa vertailussa heikkolaatuisempaan tarjontaan ja suurempiin kustannuksiin. Valtioneuvosto pitää tarpeellisena saada lisätietoa kilpailun määrästä toimialoilla, joita rajoitteet tulisivat koskemaan. EU-alkuperävaatimuksen sekä vähähiilisyyskriteerien tulee olla myös riittävän selkeitä ja ennustettavia, eikä niistä tulisi aiheutua kohtuutonta hallinnollista taakkaa niitä soveltaville viranomaisille ja hankintayksiköille.
Valtioneuvosto katsoo, että julkisten hankintojen alkuperä sekä vähähiilisyys sekä muiden ympäristövaatimusten (ekosuunnittelu, kiertotaloussäädös, rakennustuoteasetus, puhtaiden ajoneuvojen direktiivi (CVD) keskinäisestä koherenssista tulisi huolehtia. Sen lisäksi tulisi varmistaa, että valmistelussa kuullaan julkisten hankintojen asiantuntijoita, valvontaan sekä neuvontaan osallistuvia tahoja sekä niiden toimialojen yrityksiä, joiden liiketoimintaan vaatimukset vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti. Valtioneuvosto katsoo, että asetuksen ei tulisi rajoittaa taannehtivasti EU-alueelle jo hankittujen tai ennen sääntelyn voimaantuloa hankittavien puhtaiden ajoneuvojen käyttöä julkisissa hankinnoissa. Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti komissiolle ehdotettaviin valtuuksiin antaa EU:n rakennustuoteasetusta (CPR) (EU) 2024/3110 koskevia delegoituja säännöksiä. Rakennustuotteet, mukaan lukien betoni ovat päästöjen kannalta keskeinen tuoteryhmä, joten sen sääntelyn kehittymisessä on tärkeää varmistaa mahdollisuus tehokkaaseen ja vertailukelpoiseen päästövähennysohjaukseen pitkällä aikavälillä.
Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti siihen, että EU-alkuperävaatimus koskisi tukiohjelmia pysyvästi, eikä pidä sitä asetuksen tavoitteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena.
Ajoneuvojen EU-alkuperävaatimukset (artiklat 11-15, liite III-x)
Valtioneuvosto katsoo, että julkisia hankintoja koskeva uusi sääntely voi koskea vain uusia ajoneuvoja ja uusilla vaatimuksilla ei tulisi tarpeettomasti vaikeuttaa puhtaiden ajoneuvojen hankintaa ja tukemista, eivätkä ne saa rajoittaa taannehtivasti EU-alueelle jo hankittujen tai ennen sääntelyn voimaantuloa hankittavien puhtaiden ajoneuvojen käyttöä julkisissa hankinnoissa. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti hankintayksiköiden ja viranomaisten hallinnollisen taakan ja kustannusten lisäämiseen ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen uusilla vaatimuksilla.
Valtioneuvosto katsoo, että EU:n alkuperävaatimusten todentamisen toteuttamista tulisi tarkentaa. Valtioneuvosto katsoo, että tieto ajoneuvojen unionin alkuperästä tulisi saada hankintayksiköille ja viranomaisille helposti sovellettavalla tavalla olemassa olevia rakenteita ja menettelyjä kuten ajoneuvojen vaatimuksenmukaisuustodistusta hyödyntäen.
Valtioneuvosto katsoo, että vaikutuksista ajoneuvojen julkisiin tukiin ja hankintoihin tulisi saada lisätietoa neuvotteluissa.
Ehdot ulkomaisille suorille sijoituksille (artiklat 17-24)
Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti esitykseen ulkomaisten investointien ehdollistamisesta.
Valtioneuvosto korostaa, että eurooppalaisen kilpailukyvyn edistäminen edellyttää investointi- ja liiketoimintaympäristön ennakoitavuutta ja vakautta, panostusta tutkimukseen ja kehitykseen investoinnin kohdemaassa tai EU:n alueella sekä tarpeettomien rajoitusten välttämistä. EU:n tulisi olla riittävän vetovoimainen alue ulkomaisille sijoituksille myös asetuksen edellyttämien ehtojen puitteissa. Valtioneuvosto pitää riskinä, että esitetyt toimet tulisivat vaikuttamaan negatiivisesti EU:n investointiympäristön houkuttelevuuteen ja yritysten halukkuuteen investoida EU:hun sekä heikentäisivät EU:n kykyä uudistaa teollisuuttaan. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida onko riskinä, että ulkomaiset sijoittajat kohdistavat sijoituksensa muille alueille.
Valtioneuvosto katsoo, että tietyissä tilanteissa voi olla tarpeellista estää markkinoiden keskittymistä edelleen rajoittamalla tai ehdollistamalla sijoituksia, mutta tämän tulisi olla äärimmäisen poikkeuksellinen toimi. Lisäksi tilanteet, joissa ehdollistamis- tai rajoitustoimia voisi soveltaa tulisi olla selkeästi määritelty suhteessa tavoiteltuun vaikutukseen.
Valtioneuvosto huomauttaa, että esityksellä luotaisiin uutta, yritysten hallinnollista taakkaa lisäävää sääntelyä tilanteessa, jossa tulisi tähdätä sääntelyn keventämiseen.
Valtioneuvosto tuo esiin, että taloudellinen turvallisuus on vahvasti kytköksissä jäsenvaltioiden vastuulla olevaan kansalliseen turvallisuuteen. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksen suhde turvallisuusperusteiseen ulkomaisten sijoitusten seurantaan jää epäselväksi ja sitä tulisi jatkokäsittelyssä tarkentaa.
Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti komission vahvempaan rooliin investointien valvonnassa sekä komissiolle annettavaan mahdollisuuteen lisätä myöhemmin asetuksen soveltamisalaan uusia sektoreita. Asiaan liittyvää toimivaltaa tulee selventää neuvottelujen kuluessa.
Teollisuuden nopean kehittämisen alueet (artiklat 25-27)
Valtioneuvosto korostaa, että nopean kehittämisen alueen nimeämisen tulee olla jäsenvaltioille vapaaehtoista.
Valtioneuvosto pitää ongelmallisena ehdotusta, jossa nopean kehittämisen alueille luotaisiin peruslupa, johon sisällytettäisiin etukäteisluvitusta. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa varmistetaan se, ettei asetuksella puututa jäsenvaltioiden kaavoitusvaltaan edellyttämällä konkreettisen alueen osoittamista teollisuuden käyttöön. Valtioneuvosto yhtyy komission ehdotukseen, jossa etukäteislupa ei koske laitoskohtaisesti tarvittavia lupia.
Valtioneuvosto katsoo, että teollisuuden nopean kehittämisen alueiden nimeämistä koskevien säännösten täytäntöönpanolle ja säännösten velvoitteiden toteuttamiselle on varattava riittävä aika.
Valtioneuvosto katsoo, että asetusehdotuksen vaikutuksia kansalliseen alueidenkäytön suunnitteluun tulee selventää.
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen kaikessa lupamenettelyjä koskevassa sääntelyssä olisi pyrittävä siihen, että jäsenvaltioiden menettelyautonomia varmistetaan YVA-direktiivin 2(2) artiklan mukaisesti.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä varmistaa, että hankkeiden todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset tulevat arvioiduiksi ja samalla tulisi kiinnittää huomiota hankkeiden kilpailukykyä ja kasvua edistävin vaikutuksiin. YVA-menettelyn tarkoituksenmukaisen toteuttamisen mahdollisuus tulisi taata. Hankkeesta vastaavan tulisi olla vastuussa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatimisesta.
Hallinto, seuranta ja arviointi (artiklat 28-36)
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asetuksen valmistelussa kiinnitetään huomiota säädösvallan siirron tarkkarajaisuuteen, oikeasuhtaisuuteen, tarkoituksenmukaisuuteen ja täsmällisyyteen.
Valtioneuvosto katsoo, että ennakoitavuuden parantamiseksi ja hallinnollisen taakan minimoimiseksi yksittäiseen tuotteeseen, palveluun tai toimintaan kohdistuvia delegoituja säädöksiä tulisi antaa vain yhden säädöksen perusteella, jotta vältytään päällekkäisiltä ja ristiriitaisilta vaatimuksilta. Jatkokäsittelyssä tulee varmistaa, että täytäntöönpanosäädösten ja delegoidun säädösvallan soveltamisalaan kuuluvien tahojen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä viranomaisten toimivaltuuksista säädetään riittävän tarkkarajaisesti perussäädöksessä.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Ehdotuksen tausta ja tavoitteet
Ehdotuksen taustalla on tarve vahvistaa Euroopan strategista asemaa aloilla, joihin kohdistuu tällä hetkellä merkittäviä kilpailu- ja rakenteellisia paineita. Ehdotus kytkeytyy tarpeeseen vähentää riippuvuuksia, jotka voisivat vaarantaa EU:n turvallisuutta, taloutta ja kilpailukykyä. Samalla se kytkeytyy lukuisiin muihin vireillä oleviin, monilta osin samoihin tavoitteisiin liittyviin EU-aloitteisiin.
Ehdotus keskittyy perusteollisuuteen ja sen kohteena olisivat energiaintensiiviset teollisuudenalat (teräs-, sementti-, alumiini- ja kemikaaliteollisuus), nettonollateknologiat ja autoteollisuuden komponenttien valmistus. Näiden on arvioitu olevan olennaisia puhtaan siirtymän mahdollistajia ja elintärkeitä tuotantoketjun loppupään teollisuudenaloille, kuten rakentamiselle, liikenteelle, energiajärjestelmille ja puolustukselle. Tavoitteena on nostaa EU:n teollisen tuotannon osuus BKT:stä nykyisestä 14,3 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Samalla tavoitellaan noin 150 000 uutta työpaikkaa ja teollisuuden vähähiilistymisen edistämistä. Ehdotus jakaantuu neljään temaattiseen kokonaisuuteen: 1. Lupaprosessien nopeuttaminen, 2. Edelläkävijämarkkinoiden luominen tuotteille strategisilla sektoreilla, 3. Ehdot ulkomaisille suorille sijoituksille nousevilla strategisilla aloilla ja 4. Teollisuuden nopean kehittämisen alueiden perustaminen.
Lupaprosessien nopeuttaminen
Jokaisen jäsenvaltion olisi perustettava yksi kansallinen asiointipiste, johon yritys voi jättää yhden hakemuksen, joka kattaa kaikki hankkeen luvat. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhteen lupahakemukseen perustuva yksi yhtenäinen lupamenettely, joka kattaisi kaikki teollisen valmistushankkeen tarvitsemat luvat. Jäsenvaltion olisi nimettävä lupamenettelyitä koordinoiva viranomainen, joka huolehtii, että hanketta koskeva yksi kattava päätös annetaan määräajassa.
Talousvaliokunta on lukuisissa asiayhteyksissä korostanut luvituksen sujuvuuden merkitystä erityisesti puhtaan siirtymän investointien kannalta. Myös valtioneuvoston kannassa on tunnistettu sujuvien lupamenettelyjen merkitys osana houkuttelevaa investointiympäristöä. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa ehdotuksen hyödyiksi on arvioitu erityisesti sen laaja soveltamisala, yhden luukun periaatteen soveltaminen sekä sähköiset työkalut tiedonkulun helpottamiseksi viranomaisten ja yritysten välillä.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin samalla huomiota siihen, että ehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee varmistaa sen yhteensopivuus kansallisten luvituksen sujuvoittamiseen liittyvien uudistusten kanssa ja se, ettei uudistus johda tarpeettomien päällekkäisten rakenteiden perustamiseen. Tämä päällekkäisten säännösten ja menettelyiden riski koskee myös EU-tason sääntelyä, jota on viime vuosina pirstaloitunut useisiin eri säädöksiin. Tämä voi johtaa paitsi epäjohdonmukaisuuksiin myös menettelyjen eriytymiseen siinä määrin, että sääntelyn tavoitteena oleva menettelyjen sujuvoittaminen jää saavuttamatta.
Valiokunta huomauttaa myös, että ehdotuksessa tavoiteltu kaikkien lupien hakeminen yhtäaikaisesti ei kaikissa tilanteissa ole myöskään toiminnanharjoittajan kannalta tarkoituksenmukaisin toimintatapa. Sen ei siten tule merkitä toiminnanharjoittajaa velvoittavaa lisävaatimusta vaan mahdollisuutta menettelyn keventämiseen tilanteissa, joissa se tosiasiassa sujuvoittaa menettelyä.
EU-alkuperävaatimukset ja vähähiilisyysvaatimukset
Asetus toisi unionin alkuperä- ja vähähiilisyysvaatimuksia tiettyihin tuoteryhmiin julkisissa hankinnoissa, uusiutuvaan energiaan liittyvissä huutokaupoissa ja julkisissa tukijärjestelmissä. Kyse on ns. edelläkävijämarkkinoiden luomisesta tietyille tuotteille strategisilla sektoreilla. Tavoitteena on ennemminkin made with Europe kuin made in Europe -tyyppinen näkökulma: myös kolmansista maista tuleva tuote voitaisiin laskea ns. EU-alkuperäiseksi, jos kyseessä olevalla maalla on EU:n kanssa vapaakauppasopimus tai tulliliitto. Komissio voisi kuitenkin päättää, että jonkin maan tuotteita ei hyväksytä tähän kategoriaan. Näissä tapauksissa kyse olisi useimmiten vastavuoroisuudesta, eli katsottaisiin, että kyseinen maa ei kohtele EU:n tuotteita sovittujen sääntöjen mukaan. Monet vähähiilisyyden määritelmät olisivat riippuvaisia muusta sektorisääntelystä, eikä niitä määritellä suoraan tässä asetuksessa vaan esimerkiksi rakennustuoteasetuksessa ja ekosuunnitteluasetuksessa.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös asiantuntijakuulemisessa esiin tuotuun huolenaiheeseen siitä, että alkuperävaatimusten tarkistaminen voi kasvattaa huomattavasti hankintayksiköiden hallinnollisia kustannuksia. Lisäkriteereillä voi olla myös kilpailua vähentävä ja siten hintoja nostava vaikutus. Talousvaliokunta yhtyy myös asiantuntijakuulemisessa esitettyyn huolenaiheeseen siitä, että velvoite hyväksyä enintään 25 prosenttia kalliimpia hintoja eurooppalaista alkuperää olevilta tuotteilta saattaa johtaa julkisten hankintojen kustannusten merkittävään kasvuun. Haitalliset kilpailuvaikutukset korostuvat erityisesti niillä sektoreilla, joilla tällä hetkellä on EU:n ulkopuolisia tarjoajia ja joilla eurooppalainen yritystoiminta on vähäistä. Myös tämä korostaa vaatimusten rajaamista vain strategisesti merkittäviin tuotteisiin.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota kestävän hiilen lähteiden määrittelyn merkitykseen ja tähän liittyvään ehdotuksen 16 artiklaan. Samalla on tuotu esille, että määritelmä voi olla ongelmallinen fossiilisen ja bioperäisen hiilidioksidin erottelun kannalta. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotuksen mukaan komissiolla olisi valta antaa asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joiden varaan puhtaiden raaka-aineiden edistämiskeinot monilta osin jäävät. Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä varmistaa ehdotuksen jatkokäsittelyn yhteydessä, että sääntelyssä otetaan huomioon voimassa olevan EU-lainsäädännön määritelmät sekä kannusteiden luominen biogeenisen hiilidioksidin talteenotolle, käytölle ja varastoinnille.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut valtioneuvoston kannassakin painotettu alkuperävaatimusten oikea kohdentuminen ja rajaaminen ainoastaan strategisesti merkittäviin tuotteisiin. Samalla on tärkeää varmistaa säännösten yhdenmukaisuus EU:n muiden kansainvälisten sitoumusten kanssa: vaatimukset eivät saisi rajoittaa markkinoille pääsyä ja kilpailua kauppasopimusten vastaisesti. Talousvaliokunta korostaa, että on olennaista tarjota yhdenvertainen pääsy markkinoille niiden maiden yrityksille, jotka avaavat EU-maiden yrityksille pääsyn markkinoilleen.
Talousvaliokunta korostaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa, etteivät alkuperävaatimukset mahdollista tehottomien rakenteiden suojaamista, vaan tosiasiassa vahvistavat Euroopan omaa kapasiteettia. Jos alkuperävaatimukset vain rajaavat kilpailua, mutta eivät synnytä uutta teollista suorituskykyä, ne eivät lisää Euroopan suvereniteettia, vaan voivat päinvastoin heikentää sen kilpailukykyä ja investointivetovoimaa.
Ehdot ulkomaisille suorille sijoituksille
Ehdotuksessa asetettaisiin ehtoja ulkomaisille suorille investoinneille kriittisillä aloilla. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta kolmansista maista, turvata toimitusketjuja, pitää osaaminen ja tuotanto EU:ssa sekä lisätä EU:n omaa arvonluontia ja työpaikkoja.
Vaatimuksia asetettaisiin yli sadan miljoonan euron ulkomaisille investoinneille aloilla, jotka ovat Euroopan tulevaisuuden kannalta kriittiseksi katsottuja. Tällaisiksi aloiksi komissio määrittelisi akkujen tuotannon koko arvoketjun, sähköautoteknologian, aurinkopaneelituotannon sekä kriittisten raaka-aineiden kaivuun, jalostuksen ja kierrätyksen. Sääntöjä sovellettaisiin ulkomaisiin investointeihin sellaisista kolmansista maista, joilla on yli 40 prosenttia maailmanlaajuisesta tuotantokapasiteetista. Esityksen mukaan komissio voisi myöhemmin lisätä myös uusia strategisia sektoreita soveltamisalan piiriin (pois lukien digialat, tekoäly, kvanttiteknologiat ja puolijohteet).
Jäsenvaltioiden tulisi nimetä kansallinen investointiviranomainen vastaamaan investointien hyväksymismenettelystä. Jotta investointi voitaisiin hyväksyä, ulkomaisen sijoittajan pitää täyttää vähintään neljä seuraavista kuudesta ehdosta, joista ehto viisi olisi pakollinen aina: 1. Ulkomaalaisomistuksen osuus EU-kohdeyrityksessä on enintään 49 %. 2. Investointi tehdään yhteisyrityksen kautta, jossa EU-kumppani(t) ovat mukana tasavertaisesti. 3. Ulkomainen sijoittaja sitoutuu antamaan EU-kohdeyritykselle oikeuksia käyttää tarvittavia immateriaalioikeuksia ja osaamista. 4. Ulkomainen sijoittaja käyttää vähintään 1% EU-kohdeyrityksen bruttovuositulosta TKI-toimintaan EU:ssa, suhteutettuna ulkomaisen sijoittajan määräysvallan osuuteen 5. Vähintään 50 % työntekijöistä on kaikissa henkilöstöryhmissä EU:n kansalaisia. Mikäli ulkomainen sijoittaja tai EU-kohdeyritys saa julkista rahoitusta, on sen sitouduttava olemaan vähentämättä EU-työntekijöiden määrää viiden vuoden ajan tai muutoin rahoitus voidaan periä takaisin. 6. Ulkomainen sijoittaja laatii strategian unionin arvoketjujen vahvistamiseksi ja pyrkii hankkimaan vähintään 30 % tuotantopanoksista EU:sta.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty osin kriittisiä arvioita siitä, ovatko suorille ulkomaisille sijoituksille asetettavat kriteerit strategisilla toimialoilla toimivin tapa korjata kilpailuasetelmaa. On mahdollista, että esitetyt kriteerit vähentäisivät EU:n vetovoimaa ulkomaisille sijoituksille ja heikentäisivät EU:n kilpailukykyä, jos ulkomaiset sijoittajat kohdistavat jatkossa sijoituksensa Euroopan ulkopuolelle.
Vielä tässä vaiheessa on vaikeaa arvioida, vähentäisivätkö tai vaikeuttaisivatko ehdotetut vaatimukset sijoituksia Suomeen. Ongelmia voi aiheuttaa erityisesti osaavan työvoiman saatavuus, mikäli vaatimus kattaisi kaikki työntekijätasot aloilla, joilla paras asiantuntemus ei välttämättä ole Euroopassa. Pahimmillaan esimerkiksi EU-rahoituksen ja työvoimaa koskevien vaatimusten on katsottu voivan estää jo suunniteltujen ja tulevien hankkeiden toteutumista. Niillä on arvioitu voivan olla suuri vaikutus esimerkiksi kokonaisen akkuarvoketjun rakentamiselle Suomeen.
Teollisuuden nopean kehittämisen alueet
Jäsenvaltioiden on nimettävä vähintään yksi teollisuuden nopean kehittämisen alue, johon keskitetään teollisuushankkeita. Alueen nimeäminen olisi pakollista. Alueille olisi tarkoitus luoda ”peruslupa” (baseline permit), joka nopeuttaisi lupamenettelyjä merkittävästi ja olisi ilmeisesti käytännössä lähes automaatio sekä sisältäisi etukäteisluvitusta.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettyjen arvioiden perusteella nopean kehittämisen alueiden hyötyjä on tässä vaiheessa vaikeaa arvioida. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei alueiden perustaminen saa kuitenkaan johtaa yritysten yhtäläisten kilpailuedellytysten vaarantumiseen sitä kautta, että alueet saisivat erityiskohtelua esimerkiksi EU-hankerahoituksen, IPCEI- tai Tech Frontrunners -toimien kohdentamisessa. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että teollisuuden nopean kehittämisen alueiden nimeämisen tulisi olla vapaaehtoista, eikä asetuksella tule puuttua jäsenvaltioiden kaavoitusvaltaan.
Kokoavia huomioita
Talousvaliokunta pitää vallitsevissa geopoliittisissa ja -taloudellisissa olosuhteissa perusteltuna, että vastauksia EU:n strategisen kilpailukyvyn haasteisiin haetaan myös nyt ehdotetun kaltaisilla instrumenteilla. Samalla on olennaista varmistaa toimien oikea kohdentuminen ja tarkkarajaisuus. Valiokunta korostaa, että ehdotus on vain yksi osa EU:n kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien toimien kokonaisuutta, jossa suuri merkitys on lisäksi esimerkiksi sääntelyn yksinkertaistamiseen, ennustettavuuteen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen tähtäävillä toimilla ja sisämarkkinaesteiden poistamisella.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös vapaakaupan ja kauppasopimusten merkitykseen erityisesti Suomen kaltaisille pienille avotalouksille, joiden vientiyrityksille kansainvälisille markkinoille pääsyllä on ratkaiseva merkitys. Talousvaliokunta kiinnittää laajemminkin huomiota tarpeeseen punnita ehdotusten hyötyjä sen mahdollisiin haittoihin myös EU:n suhteille samanmielisiin maihin, erityisesti vapaakauppasopimuskumppaneihin. Geopolitiikan jännitteet korostavat tarvetta vahvistaa EU:n kumppanuusverkostoa. Strategisen suvereniteetinkin kannalta ratkaisevaa on Euroopan tulevaisuus avoimena ja houkuttelevana kumppanina ja investointiympäristönä, jonka vahvuutta tulee rakentaa ennen muuta ennustettavan ja toimivan sääntely-ympäristön ja sisämarkkinoiden varaan.