4.2.1.1  Vaikutukset julkiseen talouteen ja verovelvollisille

Yleistä

Esityksessä ehdotettujen muutosten vaikutuksia on pääosin arvioitu Verohallinnon ylläpitämällä henkilöverotuksen suunnittelumallilla (HVSR-mikrosimulointimalli). 

Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän verotuloja staattisesti vuonna 2026 yhteensä noin 109 miljoonalla eurolla, vuonna 2027 noin 83 miljoonalla eurolla ja vuodesta 2028 alkaen noin 6 miljoonalla eurolla. Vuonna 2026 valtion verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 94 miljoonalla eurolla, kuntien verotulojen noin 13 miljoonalla eurolla, seurakuntien verotulojen noin 1 miljoonalla eurolla ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuoton noin 1 miljoonalla eurolla. Vuonna 2027 valtion verotulojen arvioidaan vähentyvän noin 76 miljoonalla eurolla, kuntien verotulojen noin 6 miljoonalla eurolla, seurakuntien verotulojen noin 0,5 miljoonalla eurolla ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuoton noin 0,5 miljoonalla eurolla. 

Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan vaikuttavan myös kotitalouksien ja yhteisöjen taloudelliseen toimintaan, minkä vuoksi muutoksiin liittyy myös epäsuoria vaikutuksia. Taloudellisen toiminnan mahdollinen lisääntyminen voi kasvattaa vero- ja maksutuottoja, kuten arvonlisäveron, tuloveron ja sosiaalivakuutusmaksujen tuottoa. Samalla sen voidaan arvioida vähentävän joitakin julkisia menoja, kuten työttömyysturvamenoja ja muita työllisyyteen liittyviä menoja. Epäsuorat vaikutukset ovat kuitenkin vaikeasti arvioitavissa, eikä niitä ole voitu kattavasti sisällyttää tässä esityksessä esitettyihin taloudellisiin vaikutusarvioihin. 

Esityksessä ehdotettujen muutosten vuoteen 2026 kohdistuvien verotuottovaikutusten arvioidaan realisoituvan talousarvion ja veronsaajien tilitysten näkökulmasta pääosin vasta vuonna 2027. Kotitalousvähennykseen ja matkakuluvähennykseen ehdotettuja muutoksia voisi ottaa huomioon vain rajoitetusti vuoden 2026 ennakkoperinnässä, sillä vähennysten muuttuneiden parametrien käyttämisen edellytyksenä muutosverokorttien laskennassa on, että lakimuutokset ovat tulleet voimaan. Lakien voimaantulo ajoittunee vasta syksyyn 2026, joten todennäköistä on, että suurin osa verovelvollisista ei hae muutosverokorttia vuodelle 2026 lain voimaantulon jälkeen. Lisäksi pelkästään matkakuluvähennyksen muutoksen takia verovelvollisella ei ole välttämättä tarvetta hakea lainkaan muutosverokorttia. Matkakuluvähennyksen omavastuun alentaminen vaikuttaa verovelvollisen maksettavien verojen määrään niin vähäisesti, että tällä ei olisi usein lainkaan vaikutusta ennakonpidätysprosenttiin, joka määrätään puolen prosentin tarkkuudella.  

Jos verovelvollinen ei hae muutosverokorttia tai jos muutoksilla ei ole vaikutusta ennakonpidätysprosentin suuruuteen, vähennysmuutokset tulevat huomioiduksi vasta vuoden 2027 kesällä ja syksyllä suurempina veronpalautuksina ja pienempinä jäännösveroina. Talousarvion ja veronsaajien tilitysten näkökulmasta vuoden 2026 verotukseen kohdistuva verotuottojen pienentyminen siirtyy tällöin siten vuodelle 2027. 

Työnantajan tarjoaman omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan verovapaan edun enimmäismäärän korotus

Työnantajan tarjoaman omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan verovapaan edun enimmäismäärän korottamisen 400 eurosta 540 euroon arvioidaan pienentävän ansiotuloveron tuottoa noin 5 miljoonalla eurolla vuodessa sekä yhteisöveron tuottoa noin miljoonalla eurolla vuodessa. Ansiotuloveron tuottomenetyksestä valtion osuudeksi arvioidaan noin 4 miljoonaa euroa ja kuntien osuudeksi noin miljoona euroa. Koska yhteisöveron tuoton alenemisesta suurin osa kohdistuisi valtiolle, kuntien osuus jäisi vähäiseksi. Ehdotettu muutos ei edellyttäisi muutoksia yhteisöveron jako-osuuksiin. 

Verohallinnon verotusaineistoista ei pystytä tarkastelemaan palkansaajille myönnetyn omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntaedun kokonaismäärää. Kohdennettuja maksuvälineitä tarjoavilta yrityksiltä saatu arvio on, että palkansaajille myönnetään omaehtoista liikunta- ja kulttuurietua vuosittain yhteensä noin 330 miljoonalla eurolla. Etua saavia palkansaajia on arviolta noin 1,2 miljoonaa, ja edun keskimääräinen arvo on noin 272 euroa vuodessa etua saavaa työntekijää kohden. Verovapaan enimmäismäärän korotuksen arvioidaan vaikuttavan ainakin alkuvaiheessa pääosin niihin palkansaajiin, jotka saavat nykyisen ylärajan mukaisen 400 euron vuosittaisen edun. Olettaen, että noin neljännes edun saajista saa etua nykyisin enimmäismäärän mukaisesti ja että näistä työntekijöistä noin puolet saisi uudistuksen jälkeen etua uuden enimmäismäärän, eli 540 euroa vuodessa, edun käytön arvioidaan kasvavan noin 21 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Verovapaan edun enimmäismäärän korotuksen vaikutus verotuottoihin riippuu keskeisesti siitä, missä määrin etu korvaa työnantajan muuta veronalaista palkkakompensaatiota tai muita työnantajan tarjoamia etuja, ja missä määrin se lisää työntekijöiden kokonaiskompensaatiota. Mikäli korotus korvaisi täysimääräisesti veronalaista rahapalkkaa vastaavalla summalla, ansiotuloveron tuoton aleneminen olisi arviolta noin 9 miljoonaa euroa vuodessa. Ei kuitenkaan ole selvää, että edun kasvaminen johtaisi vastaavan suuruisen rahapalkan nousun pienenemiseen. Osa korotuksesta voi korvata työnantajan suoraan järjestämiä muita virkistys- ja harrastustoiminnan etuja, jolloin muutoksella ei olisi suoria vaikutuksia verotuottoihin. Lisäksi osa korotuksesta voi muodostaa työntekijöille uutta kokonaiskompensaatiota, jolloin muutoksella ei olisi vaikutusta ansiotuloverotukseen, mutta se pienentäisi jonkin verran yhteisöveron tuottoa työnantajan vähennyskelpoisten kustannusten kasvaessa. 

Vaikutusarviossa on oletettu, että puolet verovapaan edun korotuksesta korvaisi rahapalkkaa, neljäsosa korvaisi muita työnantajan tarjoamia etuja ja neljäsosa muodostaisi uutta kompensaatiota työntekijöille. Uudistuksen vaikutuksia tulojakaumaan ei ole mahdollista arvioida aineistojen puutteen takia. 

Edun käyttöalan laajentamisella ei arvioida olevan merkittäviä verotuottovaikutuksia. Vaikka laajentaminen voi tehdä edusta kiinnostavamman ja siten lisätä sen kysyntää, näin suppealla laajentamisella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta edun käytön kokonaismäärään. Todennäköisesti uusiin kohteisiin kohdistuva edun käyttö vähentää ensisijaisesti edun käyttöä muissa, jo ennestään edun piirissä olleissa kohteissa, eikä siten vaikuta merkittävästi edun käytöstä aiheutuviin verotuottovaikutuksiin. 

Kotitalousvähennys

Kotitalousvähennyksen tavoitteena on työllisyyden tukeminen ja harmaan talouden torjunta. Vähennys kannustaa teettämään ulkopuolisella sellaisia töitä, joita tyypillisesti voidaan tehdä myös itse. Vähennys ohjaa tekemään hankintoja rekisteröidyiltä toimijoilta ja kuittikäytäntöön, mikä osaltaan tukee velvoitteiden hoitamista ja ehkäisee harmaata taloutta. 

Kotitalousvähennystä, kuten muitakaan tuloverotuksen kautta myönnettäviä tukia, ei voi hyödyntää lainkaan, jos tulot ovat sen verran pienet, että tuloveroa ei tule maksettavaksi. Lisäksi voi olla tilanteita, joissa verojen määrä riittää hyödyntämään vain osan vähennyksestä, mikä rajoittaa muutoksen tosiasiallista vaikutusta osassa kotitalouksia. 

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärän ja vähennykseen oikeuttavan osuuden kasvattamisen arvioidaan pienentävän verotuottoja noin 77 miljoonaa euroa vuositasolla. Tästä 61 miljoonaa euroa kohdistuisi valtion progressiiviseen tuloveroon, 10 miljoonaa euroa pääomatuloveroon, 5 miljoonaa euroa kunnallisveroon, 0,5 miljoonaa euroa kirkollisveroon ja 0,5 miljoonaa euroa sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksuun. 

Ehdotettu muutos kasvattaisi yksittäisen verovelvollisen verosta tehtävän vähennyksen määrää. Vähennyksen saamisen kannalta keskeinen raja syntyy omavastuun vuoksi. Vähennystä syntyy vasta silloin, kun prosenttiperusteinen vähennys ylittää omavastuun. Nykytilassa vähennyksen edellytyksenä on, että 35 prosenttia työn osuudesta ylittää 150 euroa, mikä tarkoittaa, että työn osuuden on oltava yli 428,57 euroa. Ehdotetun muutoksen jälkeen vastaava raja alenisi, koska vähennysprosentti kasvaisi. Ehdotettu vähennyksen suuruus maksetusta työkorvauksesta, 40 prosenttia työn osuudesta, ylittää 150 euroa jo silloin, kun työn osuus on yli 375 euroa. Muutos laajentaisi siten vähennyksen tosiasiallista saavutettavuutta pienemmissäkin hankinnoissa, vaikka omavastuun määrä säilyisi ennallaan. 

Enimmäismäärän täyttymistä koskevat rajat siirtyisivät vastaavasti. Nykyisen enimmäismääräisen vähennyksen saa, kun työn osuus kustannuksista on 5 000 euroa. Ehdotetun muutoksen jälkeen enimmäismääräisen vähennyksen saisi 5 625 euron kustannuksilla. Tämän vuoksi enimmäismäärän korotuksen merkitys kohdistuisi erityisesti niihin tilanteisiin, joissa työn osuus on suuri ja vähennys leikkautuisi muutoin enimmäismäärään. 

Suurin mahdollinen lisähyöty yksittäiselle verovelvolliselle syntyisi tilanteissa, joissa työn osuus olisi vähintään noin 5 625 euroa ja vähennys täyttyisi uudella enimmäismäärällä. Tällöin lisähyöty henkilöä kohden olisi enintään 500 euroa vuodessa (2 100 euroa – 1 600 euroa). Käytännössä lisähyöty voisi jäädä tätä pienemmäksi esimerkiksi silloin, jos verovelvollisen maksettavien verojen määrä ei riittäisi vähennyksen täysimääräiseen hyödyntämiseen. 

Alla oleva taulukko havainnollistaa muutoksen suuruusluokkaa eri kustannustasoilla. Taulukko kuvaa vähennyksen määräytymistä sääntöjen mukaisella peruskaavalla (prosentti × työn osuus − omavastuu), kuitenkin enimmäismäärän huomioon ottaen. 

Taulukko 2. Muutos kotitalousvähennyksen suuruudessa, kun yksinasuva verovelvollinen ostaa yritykseltä työtä 

Kotitalousvähennyksen vaikutuksia työllisyyteen ja harmaaseen talouteen on tutkittu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteistyössä toteuttamassa tutkimuksessa Harju, Jarkko – Jysmä, Sami – Koivisto, Aliisa – Kosonen, Tuomas (2021): Does Household Tax Credit Increase Demand and Employment in the Service Sector? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:1. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.. Tutkimuksen mukaan kotitalousvähennyksen vaikutukset palveluiden kysyntään ja työllisyyteen ovat keskimäärin hyvin pieniä, eikä tutkimuksessa havaittu vaikutuksia veronkierron määrään. Tästä seuraa, ettei ehdotetulla muutoksella arvioida olevan merkittäviä pysyviä työllisyys- tai tuotantovaikutuksia. 

Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö on tarkastellut vuosien 2018–2021 verotustietojen pohjalta, millaisia vaikutuksia yritysten palveluista saatavilla kotitalousvähennyksillä on harmaaseen talouteen Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö (2023): Kotitalousvähennyksen vaikutukset harmaaseen talouteen (verovuosien 2018–2021 aineisto). Selvitys 4/2023. Verohallinto, Helsinki.. Selvityksen perusteella paljon kotitalousvähennyksen alaista työtä tekevillä yrityksillä on verrokkejaan pienempi harmaan talouden riski. Kotitalousvähennyksen voimassaolo ei kuitenkaan vähennä harmaata taloutta kokonaisen toimialan tasolla, ja vähennysjärjestelmä on altis erilaisille väärinkäytöksille. Selvityksen mukaan valtio menettää vuosittain arviolta 20–30 miljoonaa euroa verotuloja kotitalousvähennysilmoituksissa olevien virheiden tai vilpillisten järjestelyiden perusteella, mikä korostaa ohjeistuksen selkeyden ja valvonnan merkitystä myös silloin, kun vähennyksen tasoa nostetaan. 

Kotitalousvähennyksen määräaikainen kasvattaminen voisi lisätä vähennyksen käyttöä ja erityisesti alentaa kynnystä pienempien palveluostojen hyödyntämiselle, kun omavastuu säilyisi mutta vähennysprosentti kasvaisi. Samalla enimmäismäärän korotus kasvattaisi hyötyä niillä verovelvollisilla, joilla vähennys nykyisin leikkautuu enimmäismäärään, ja voisi siten lisätä suurempien töiden (esimerkiksi kunnossapito- ja perusparannustöiden) ilmoittamista ja teettämistä vähennyksen piirissä. 

Koska muutos olisi määräaikainen, on todennäköistä, että osa vaikutuksesta ilmenisi ajoitusvaikutuksina. Kotitaloudet voisivat siirtää tai aikaistaa vähennykseen oikeuttavia hankintoja korotetun edun ajankohtaan etenkin töissä, joiden tilaamista on mahdollista siirtää. Tästä syystä käytön kasvu voisi olla osittain kysynnän siirtymää eikä pysyvää tason nousua. 

Harmaan talouden torjunnan näkökulmasta korotus voisi vahvistaa kuittikysyntää ja ohjata asiointia rekisteröityihin toimijoihin yksittäistapauksissa. Selvitysnäytön perusteella vaikutus ei kuitenkaan näy toimialatasolla selkeänä harmaan talouden vähenemisenä, ja järjestelmä on altis myös virheille ja väärinkäytöksille. Näin ollen muutoksen ei arvioida olennaisesti vahvistavan harmaan talouden torjuntaa pysyvästi, vaikka valvonnan ja ohjeistuksen merkitys korostuu vähennyksen euromääräisen hyödyn kasvaessa. 

Kotitalousvähennys säilyisi ehdotetun muutoksen jälkeenkin merkittävänä tukena ja kannustimena vähennykseen oikeuttavien palveluiden hankkimiselle. 

Asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävä vähennys

Asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennysoikeuteen liittyvän omavastuuosuuden alentaminen vaikuttaisi noin 667 500 verovelvollisen verotukseen. Muutos pienentäisi staattisesti arvioituna vuoden 2026 tasossa verotuloja yhteensä noin 26 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus olisi 18 miljoonaa, kuntien osuus 7 miljoonaa, seurakuntien osuus 0,5 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen osuus 0,5 miljoonaa euroa. Muutoksen piirissä olevien verovelvollisten verotus kevenisi keskimäärin noin 39 euroa vuodessa. 

Vaikutus syntyisi siitä, että omavastuun aleneminen kasvattaisi vähennyskelpoista matkakulujen määrää enintään 100 eurolla verovelvollista kohti verrattuna nykytilaan. Jos hyväksyttävät matkakulut olisivat vähintään 900 euroa, lisävähennys olisi täysimääräinen 100 euroa. Jos matkakulut asettuisivat 800 ja 900 euron välille, lisävähennys jäisi tätä pienemmäksi. Alle 800 euron matkakuluilla vähennystä ei myönnettäisi omavastuun muutoksen jälkeenkään. Matkakuluvähennys pienentää verotettavan ansiotulon määrää eikä vähennystä tehdä suoraan maksettavista veroista, minkä vuoksi ehdotetun verokevennyksen euromäärä riippuisi verovelvollisen marginaaliveroprosentista. 

Koska ehdotettu muutos olisi euromäärältään rajattu ja määräaikainen, sen käyttäytymisvaikutusten arvioidaan jäävän kokonaisuutena vähäisiksi. Muutos voisi kuitenkin lisätä vähennyksen saavutettavuutta erityisesti niillä verovelvollisilla, joiden matkakulut ovat lähellä omavastuuta, ja siten lisätä matkakulujen ilmoittamista ja vähennyksen käyttöä. Lisäksi muutos voisi marginaalisesti tukea työssäkäynnin kannusteita niissä tilanteissa, joissa työmatkakustannukset ovat keskeinen menoerä. 

4.2.1.2  Tulonjakovaikutukset, työllisyysvaikutukset ja muut vaikutukset

Tulodesiileittäin ja tulonsaajaryhmittäin tarkasteltuna muutosten verotusta keventävä vaikutus kohdistuisi pääasiassa palkansaajiin (64 prosenttia) ja eläkeläisiin (29 prosenttia). Muutoksesta aiheutuvat veronkevennykset kohdistuisivat noin 35 prosenttisesti ylimpään tulokymmenykseen. Alla olevasta taulukosta käy ilmi muutoksen verotuottovaikutukset tulonsaajaryhmittäin. 

Taulukko 3. Muutoksen verotuottovaikutukset tulonsaajaryhmittäin 

Tuloverotuksen veroperusteisiin ehdotetuilla muutoksilla olisi vaikutusta henkilöiden väliseen tulonjakoon. Tuloerojen muutosta mitataan Gini-kertoimen avulla. Gini-kerroin on kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakautumista kuvaava indikaattori, joka voi saada arvot 0:n ja 100:n välillä. Mitä korkeampi indikaattorin arvo on, sitä suuremmat tuloerot ovat. Suomessa tuloerot ovat esimerkiksi muihin OECD-maihin verrattuna pienet, mutta tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun alun tasosta merkittävästi. Tuorein tuloerojen tarkastelu, jonka Tilastokeskus on tehnyt tulonjaon kokonaistilaston tiedoista, on vuodelta 2024. Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 28,4, mikä on 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. 

Valtiovarainministeriön vero-osasto on tehnyt staattisen laskelman tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten vaikutuksista tuloeroihin. 

Tarkasteluun sisältyvät kotitalousvähennyksen muutokset ja matkakuluvähennyksen muutos. Aineistopuutteitten takia tarkasteluun ei ole voitu sisällyttää liikunta- ja kulttuuriedun verovapaaseen arvoon ehdotettua muutosta. 

Alla olevaan kuvioon on koottu edellä mainittujen tuloveroperusteisiin tässä esityksessä tehtyjen muutosehdotusten yhteisvaikutukset tulodesiileittäin. Kuviosta käy ilmi, että verotus kevenisi kaikissa tulodesiileissä. Vaikutus olisi sekä euromääräisesti että suhteellisesti suurin tulodesiilissä 10 eli suurituloisilla kotitalouksilla. Kuviossa esitetyt muutokset on laskettu OECD:n modifioidun ekvivalenssiasteikon mukaisilla kotitalouskohtaisilla ekvivalenteilla tuloilla. 

Tässä esityksessä ehdotettujen veroperustemuutosten määräaikainen yhteisvaikutus tulonjakoon Gini-kertoimella mitattuna on +0,02 prosenttiyksikköä eli toimenpiteet kasvattaisivat tuloeroja vähäisesti. 

Alla olevassa kuviossa esitetään henkilöverotuksen kokonaisaineiston perusteella laskettu arvio ansiotulon veroasteen keskimääräisestä muutoksesta ja muutoksen piirissä olevien henkilöiden lukumäärästä 500 euron tuloluokittain, kun kotitalousvähennystä kasvatettaisiin ja matkakuluvähennyksen omavastuuosuutta alennettaisiin. Muutosten johdosta verotus kevenisi noin 1,06 miljoonalla verovelvollisella. Keskimääräisen veroasteen muutoksen arvioidaan olevan noin 0,2 prosenttiyksikköä ja keskimääräisen veronmuutoksen noin 97 euroa vuodessa. 

Tuloverotus perustuu tulojen verottamiseen, ja verotus toimitetaan sukupuolesta riippumatta samojen säännösten mukaisesti. Näin ollen myöskään tässä esityksessä ehdotettujen muutosten vaikutukset eivät lähtökohtaisesti riipu sukupuolesta. Tässä esityksessä ehdotettujen muutosten, liikunta- ja kulttuurietua koskevia muutosehdotuksia lukuun ottamatta, kokonaisverotuottovaikutuksesta noin 53,8 prosenttia arvioidaan kohdistuvan miehiin ja 46,2 prosenttia naisiin. Muutoksen piirissä olevilla käytettävissä oleva tulo nousisi keskimäärin 93 eurolla naisilla ja 100 eurolla miehillä. Vaikutusten kohdentuminen johtuu ansiotulojen jakautumisesta sukupuolten kesken sekä siitä, miten vähennystä hyödyntävät verovelvolliset jakautuvat. 

Alueellisesta näkökulmasta ehdotettujen muutosten verotusta keventävän yhteisvaikutuksen arvioidaan olevan jokseenkin epätasainen. Helsingissä ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla vaikutus olisi enemmän kuin 15 prosenttia keskimääräistä suurempi ja vastaavasti vaikutus olisi enemmän kuin 15 prosenttia keskimääräistä pienempi Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, ja Lapin hyvinvointialueilla. 

Ehdotettujen muutosten vaikutusta työllisyyteen voidaan laskennallisesti arvioida estimoimalla muutosten vaikutusta niin sanottuun työllistymisveroasteeseen sekä hyödyntämällä tutkimuskirjallisuudesta saatavia työllistymisjoustoestimaatteja. Työllistymisveroasteella tarkoitetaan ansiotuloveroihin, veronluonteisiin vakuutusmaksuihin ja tulonsiirtoihin kuluvaa osuutta palkkatuloista työttömän henkilön työllistyessä. Koska työttömien henkilöiden palkkatuloja ei voida havaita, on näitä työllistymispalkkoja arvioitu lineaarisella regressiomallilla. Menetelmää ovat kuvanneet tarkemmin muun muassa Kärkkäinen ja Tervola (2018) Kärkkäinen, O., & Tervola, J. (2018). Talouspolitiikan vaikutukset tuloeroihin ja työllisyyteen 2015–2018.. Työvoiman tarjonnan joustoista, eli siitä kuinka työvoiman tarjonta reagoi työllistymisen kannusteiden muutoksiin on laajasti tutkimusta. Lundberg ja Norell (2020) Lundberg, J., & Norell, J. (2020). Taxes, benefits and labour force participation: A survey of the quasiexperimental literature. Journal of the Finnish Economic Association, 1(1), s. 60–77. päättelivät 35 tutkimuksen perusteella politiikkarelevantin koko populaatiota koskevan jouston olevan välillä 0,1–0,2. Jäntti ym. (2015) Jäntti, M., Pirttilä, J., & Selin, H. (2015). Estimating labour supply elasticities based on cross-country micro data: A bridge between micro and macro estimates? Journal of Public Economics, 127, s. 87–99. arvioivat Suomea koskien osallistumisjoustoksi 0,17, jota on sovellettu tässä ehdotettujen työllisyysvaikutusten arvioinnissa. 

Tässä esityksessä ehdotettujen muutosten työllisyysvaikutusten arviointi perustuu henkilöverotuksen ja sosiaaliturvalainsäädännön suunnitteluun, seurantaan ja arvioimiseen tarkoitetulla SISU-mikrosimulointimallilla simuloituihin muutoksiin henkilöiden työllistymisveroasteissa. Ehdotettujen muutosten arvioidaan alentavan työllistymisveroasteita vain marginaalisesti. Työllisyysvaikutus on arvioitu soveltamalla työn tarjonnan joustoa työllistymisveroasteiden muutoksiin ja suhteuttamalla vaikutus työllisten määrään. Tällä menetelmällä arvioituna tässä esityksessä ehdotettujen muutosten, pois lukien liikunta- ja kulttuurisetelin verovapaaseen arvoon ehdotettu muutos, yhteisvaikutuksen ei arvioida lisäävän työllisten lukumäärää.