Yleistä
Valtioneuvoston jatkokirjelmässä tarkoitettu direktiiviehdotus on edennyt trilogineuvotteluvaiheeseen Euroopan parlamentin kanssa. Neuvotteluissa keskeisimpiä kysymyksiä ovat Suomen kannalta olleet erityisesti rikosten määritelmät ja seuraamustasot, suostumuksen määritelmä ja soveltamisala, raskauttavat seikat, vanhentumisajat, oikeushenkilön rangaistusvastuu, vahingonkorvausvastuu, rikostaustan selvittäminen sekä ilmoittamisvelvollisuus rikoksista.
Lakivaliokunta on lausunut direktiiviehdotuksesta kahdesti neuvotteluiden aikaisemmissa vaiheissa (ks. LaVL 10/2024 vp ja LaVL 20/2024 vp). Lausunnoissaan lakivaliokunta on käsitellyt seikkaperäisesti oman toimialansa kannalta keskeisiä kysymyksiä. Jatkokirjelmän ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen neuvottelutavoitteita ei ole kaikilta osin saavutettu. Useiden kysymysten osalta neuvottelut ovat vielä kesken.
Lakivaliokunta pitää direktiiviehdotusta tarpeellisena ja sen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat hyvin vahingollisia ja vaarallisia rikoksia. Euroopan parlamentti on tehnyt trilogineuvotteluissa merkittäviä muutosehdotuksia, jotka voivat toteutuessaan edellyttää laaja-alaisia muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Valiokunta ei pidä tällaista tilannetta neuvottelujen loppuvaiheessa optimaalisena. Valiokunta ei ole aiemmassa lausuntokäytännössään muutoinkaan pitänyt perusteltuna, että kansallista lainsäädäntöä ja sen ilmentämää systematiikkaa on muutettava yksinomaan EU-oikeudellisen direktiivin täytäntöönpanon seurauksena (ks. esim. LaVL 17/2022 vp, s. 6, LaVL 13/2023 vp, s. 9, LaVL 5/2024 vp, s. 6 ja LaVL 3/2025 vp, s. 6). Valiokunta pitääkin tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa pyritään löytämään tasapainoisia ratkaisuja samalla varmistaen, että sääntely on oikeasuhtaista ja kansallisten järjestelmien sisäistä johdonmukaisuutta kunnioittavaa. Nyt käsiteltävän jatkokirjelmän osalta lakivaliokunta kiinnittää huomiota direktiiviehdotuksen eräisiin keskeisimpiin kysymyksiin.
Rikostaustan selvittäminen
Lakivaliokunta käsitteli rikostaustan selvittämistä koskevaa 12 artiklaa aiemmissa direktiiviehdotusta koskevissa lausunnoissaan (ks. LaVL 10/2024 vp, s. 6—8 ja LaVL 20/2024 vp, s. 3). Valiokunta korosti suhtautuvansa säännösehdotuksen tavoitteeseen ehdottoman myönteisesti, mutta arvioi ehdottoman velvoitteen kuormittavan merkittävästi vapaaehtoistoimintaa. Valiokunta katsoi, että ehdotettuun artiklaan tulee pyrkiä saamaan riittävästi joustavuutta ja liikkumavaraa (ks. LaVL 10/2024 vp, s. 7). Vähimmäistavoitteena lakivaliokunta piti rikostaustan selvittämisvelvoitteen rajaamista tiettyihin toimialoihin ja johdanto-osan selventämistä niin, ettei velvollisuuden tarvitse kattaa tilapäistä työskentelyä tai toimintaa (ks. LaVL 20/2024 vp, s. 3).
Valtioneuvoston jatkokirjelmästä ilmenee, että rikostaustan selvittämistä koskevaan artiklaehdotukseen on pyritty saamaan joustavuutta ja liikkumavaraa. Trilogineuvotteluissa artiklaan on kuitenkin palautettu rikostaustan selvittämisvelvollisuus komission ehdottamassa laajennetussa muodossa ilman toimialakohtaisia rajauksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan useat jäsenvaltiot suhtautuvat myönteisesti tai joustavasti komission alkuperäisen ehdotuksen mukaiseen ehdottomaan velvollisuuteen.
Valtioneuvoston kannan mukaan valtioneuvosto on valmis hyväksymään rikostaustan tarkistamista koskevan kiristyksen, mikäli direktiivin neuvottelutulos kokonaisuutena arvioiden on Suomen neuvottelutavoitteiden kannalta myönteinen.
Lakivaliokunta korostaa pitävänsä tärkeänä, että lasten turvallisuutta vaarantavista rikoksista aiemmin tuomittujen henkilöiden toimiminen lasten parissa pyritään estämään. Valiokunta pitää kuitenkin aiemmissa lausunnoissaan esittämiään rikostaustan selvittämistä koskevia huomioita edelleen perusteltuina. Neuvottelutilanne huomioon ottaen vaikuttaa siltä, että artiklaan ei ole saatavissa Suomen tavoittelemaa joustavuutta tai liikkumavaraa. Edellä selostetun perusteella lakivaliokunta katsoo, että rikostaustan tarkistamista koskevat muutokset on tarvittaessa mahdollista hyväksyä osana kokonaiskompromissia, mikäli direktiivin neuvottelutulos kokonaisuutena arvioiden on Suomen neuvottelutavoitteiden kannalta myönteinen.
Kriminalisoinnit
Valtioneuvoston jatkokirjelmästä ilmenee, että direktiiviehdotukseen ehdotetaan lisättäväksi komission alkuperäiseen ehdotukseen nähden uusia kriminalisointivelvoitteita. Ehdotettu 5 b artikla koskee tekoja, jotka liittyvät lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin tuottamiseen suunniteltuihin tai muunnettuihin tekoälyjärjestelmiin. Uusi 6 a artikla koskee seksuaalista kiristystä ja uusi 8 a artikla matkustamista seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston tarkoituksessa.
Ehdotetut uudet kriminalisoinnit poikkeavat eräiltä osin kansallisesta rikosoikeudellisesta sääntelystä. Lakivaliokunta on aiemmassa lausuntokäytännössään pitänyt tärkeänä, että direktiiviehdotuksessa tarkoitetut teot määritellään laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti (ks. esim. LaVL 9/2022 vp, s. 4, LaVL 28/2022 vp, s. 4, LaVL 3/2022 vp, s. 3, LaVL 13/2023 vp, s. 4 ja 6 sekä LaVL 4/2024 vp, s. 5).
Tekoälyjärjestelmiä koskevan 5 b artiklan ja matkustamista koskevan 8 a artiklan mukaisissa teoissa on pitkälti kyse valmisteluluonteisten tekojen kriminalisoinnista. Etenkin matkustamisrikos on luonteeltaan pitkälle ulottuva valmisteluluonteinen rikos, johon liittyy näyttökysymysten kannalta haasteita. Lakivaliokunta on aiemmin katsonut, että valmisteluluonteisten kriminalisointien soveltamisalan rajaus on tehtävä erityisen harkitusti ottaen huomioon kriminalisointiperiaatteet sekä perusoikeuksien rajoitusedellytykset (LaVM 9/2024 vp, s. 5). Edellä todetun valossa valiokunta pitää perusteltuna viimeisimmässä puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa 8 a artiklaan tehtyä muutosta, jossa rikosoikeudellinen vastuu kohdistetaan matkaa järjestävään tahoon rikoksen tekemiseksi matkustavan henkilön sijasta.
Seuraamukset
Trilogineuvotteluissa ehdotetut luonnollisia henkilöitä koskevat enimmäisrangaistusten vähimmäismäärät ovat osin yleisnäkemyksessä hyväksyttyjä rangaistustasoja korkeampia. Lakivaliokunta katsoi komission direktiiviehdotuksesta antamassaan lausunnossa, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn tulee mahdollistaa tuntuvat rangaistukset, mutta rangaistustasoja määriteltäessä tulee noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja kunnioittaa kansallisten rangaistusjärjestelmien sisäistä johdonmukaisuutta (ks. LaVL 10/2024 vp, s. 5 ja siinä viitatut aiemmat mietinnöt ja lausunnot). Ehdotettujen enimmäisrangaistusten suhteellisuutta arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että ainakin osa direktiiviehdotuksen mukaisista teoista on valmisteluluonteisia.
Valtioneuvoston jatkokirjelmästä ilmenee, että Euroopan parlamentti on ehdottanut myös oikeushenkilön seuraamuksia koskevan 14 artiklan muuttamista siten, että seuraamus määrätään joko liikevaihtoperusteisena tai euromääräisenä sen mukaan, kumpi vaihtoehdoista on kussakin tapauksessa korkeampi. Jatkoneuvotteluissa on edelleen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että oikeushenkilölle määrättävissä seuraamuksissa tulee säilyttää riittävä kansallinen liikkumavara ja että sääntelyn tulee olla mahdollisimman johdonmukaista suhteessa muuhun EU-tason sääntelyyn (ks. LaVL 10/2024 vp, s. 5).
Suostumus
Lakivaliokunta kannatti aiemmassa direktiiviehdotuksesta antamassaan lausunnossaan suostumuksen puuttumiseen perustuvan raiskaussäännöksen sisällyttämistä direktiiviin (ks. LaVL 20/2024 vp, s. 4). Euroopan parlamentti on jatkokirjelmästä ilmenevällä tavalla ehdottanut, että direktiiviehdotukseen lisätään neuvoston yleisnäkemyksessä hyväksyttyä laajempi suostumuksen määritelmä, joka koskee useita direktiivissä tarkoitettuja rikoksia ja liittyy siten pikemminkin rikosvastuun yleisiin edellytyksiin. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kannassa esitettyyn ja katsoo, että tällaiseen laajempaan suostumuksen määritelmään tulee suhtautua kriittisesti. Aineellisen rikoslainsäädännön lähentämistä koskevaa oikeusperustaa ei tule tulkita laajentavasti.
Raskauttavat seikat
Direktiiviehdotuksen raskauttavia seikkoja koskevaan 11 artiklaan on neuvotteluissa ehdotettu yleisnäkemyksessä hyväksytystä muotoilusta poikkeavaa, kokonaisuudessaan velvoittavaa ja uusilla koventamisperusteilla täydennettyä listausta. Lakivaliokunta on aiemmassa lausuntokäytännössään suhtautunut kielteisesti rikoslajispesifeihin koventamis- ja lieventämisperusteisiin ja katsonut, että EU:n tasolla pitäisi välttää sellaisia uudistuksia, jotka pakottavat kansallisella tasolla muotoilemaan uudestaan kaikille tai monille rikoksille yhteisiä seuraamuksen määräämistä koskevia normeja (ks. esim. LaVL 9/2022 vp, s. 4 ja 5, LaVL 34/2022 vp, s. 5, LaVL 4/2024 vp, s. 7 ja LaVL 2/2026 vp, s. 8). Direktiivin jatkoneuvotteluissa on koventamisperusteita koskevan sääntelyn osalta pyrittävä turvaamaan riittävä kansallinen liikkumavara.
Vanhentumisajat
Syyteoikeuden vanhentumisaikoja (16 a artikla) on puheenjohtajan viimeisimmässä kompromissiehdotuksessa pidennetty suhteessa neuvoston yleisnäkemyksessä hyväksyttyyn siten, että ne jatkuvat rikoksen vakavuudesta riippuen 10, 25 tai 30 vuotta asianomistajan täysi-ikäistymisen jälkeen. Ehdotettu ratkaisu ei vastaa kaikilta osin rikoslain 8 luvun systematiikkaa. Muutoinkin lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että syyteoikeuden vanhentumisaikojen tulisi olla realistisia ottaen huomioon, että pitkiin vanhentumisaikoihin voidaan arvioida liittyvän näytöllisiä haasteita rikosprosessissa. Valiokunta toteaa aiempaan direktiiviehdotuksesta antamaansa lausuntoon viitaten, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten erityisille vanhentumisajoille on useita hyväksyttäviä perusteita, mutta vanhentumisaikoja koskevien velvoitteiden tulee olla tavoitteisiin nähden tarkoituksenmukaisia ja yhteensovitettavissa rikoslaissa omaksuttujen sääntelyratkaisujen kanssa (LaVL 10/2024 vp, s. 6).
Vahingonkorvausvastuu
Komission alkuperäiseen direktiiviehdotukseen sisältyi uusi 23 artikla, joka koskee uhrin oikeutta saada korvauksia. Valtioneuvoston jatkokirjelmän mukaan trilogineuvotteluissa on käyty keskustelua artiklan muuttamisesta siten, että uhrilla olisi oikeus hakea täyttä korvausta tekijältä sekä tarvittaessa oikeushenkilöltä ja kansalliselta korvausjärjestelmältä sekä siitä, ettei vahingonkorvausvastuu vanhentuisi.
Vahingonkorvausvastuuta ja sen vanhentumista koskevat ehdotukset edellyttävät toteutuessaan muutoksia kansalliseen vanhentumissääntelyyn ja rikosvahinkolakiin. Lisäksi ehdotetuista muutoksista aiheutuu mahdollisesti merkittäviä kustannuksia Valtiokonttorille. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa pyritään valtioneuvoston kannassa todetulla tavalla säilyttämään riittävä kansallinen liikkumavara vahingonkorvausta koskevassa sääntelyssä.